Red, white & royal blue

Red, white & royal blue (onko tälle jotain lyhyempää nimeä?) on ilmeisesti kirjailija Casey McQuistonin esikoiskirja. Olen ottanut tavaksi englanninkielisiä e-kirjoja lukiessa highliteta kaikki vieraat sanat ja myös tästä kirjasta näitä sanoja löytyi, mutta päällisin puolin kyseessä on todella nopea- ja helppolukuinen kirja. Nopeasti tiivistettynä kirja kertoo aivan ihanasti USA:n presidentin pojan, Alexin ja Englannin prinssi Henryn rakkaustarinan. Pakotettuna lähinnä pr-ystävyytenä alkava suhde oli hauska ja herisyttäviä kommelluksia täynnä.

Vaikka kirja sivuaa muun muassa julkisuudesta ja henkilöbrändäyksestä vaikeisiin perhesuhteisiin, oli kaikkein vaikuttavin teemä mielestäni oman identiteetin löytäminen. Kaksikymppiset Alex ja Henry eivät suinkaan hempeile Twilightmaisen ällösöpösti vaan sananvaihto sujuu aina humorisiseen sävyyn, joka sai minutkin lukijana hytkymään aika-ajoin naurusta, välillä keskellä yötä.

Jotakin, mitä olisin kirjaan lisää kaivannut, olisi ollut ehkä hieman syvemmät henkilöhahmot. Eniten keskiössä olivat tietenkin Henry ja Alex, mutta jopa kirjan kertojana toimiva Alex tuntui jääneen hieman etäiseksi, Henrystä sitten puhumattakaan. Lisäksi esimerkiksi Alexin siskosta Junesta ja heidän yhteisestä ystävästä Norasta olisin mielelläni kuullut enemmänkin. Henryn puolelta hänen siskonsa Bea ja paras ystävä Pez taas jäivät myöskin hieman vieraiksi. Toisaalta näin kirjassa jäi runsaasti sivuja Alexin ja Henryn hauskalle mutta toisaalta elintärkeän merkittävälle suhteelle ja tarpeelle olla koko ajan yhteydessä toisiinsa.

All in all kirja oli kauniisti kuvailtu ja kerrottu. Kirjan kantavia aiheita olivat tietysti LGBT ja näkyvän yhteiskunnallisen roolin tuoma julkisuus ja siitä aiheutuva huomio. Mediapeli on todellisuutta nykyajalla ja näyttelee suurta roolia myös kirjan sivuilla.

~ N