Akhilleen laulu

Edellinen blogipostaukseni tänne koski viime (syyskuun) kirjalistaani. Jaa mitenkäs kävikään, luin kaksi kirjaa listalta. :DD En tiedä mihin koko syyskuu oikeastaan valui, meni vain yhdessä hujauksessa koko kuukausi.

Puolustuksena, olen aloittanut listan kahdeksasta kirjasta neljä ja kaksi ehdin lukea, eli ehkä vielä vuoden 2020 aikana saan kaikki viimeiseltyä. Jotta tämä kirjojen luettelu täällä Valtiksessa ei ihan jäisi täysin onnettomaksi, päätin vihdoin ja viimein palauttaa kirja-arvostelut Valtikseen. Alkaen ehdottomasti upeimmasta kirjasta, jonka olen pitkään aikaan lukenut!

Varoituksena tässä vaiheessa, että tämä postaus saattaa sisältää pieniä spoilereita kirjasta. Akhilleen laulu on kirjailija Madeline Millerin vuonna 2012 (suomeksi vuonna 2013) julkaistu AIVAN UPEA standalone kirja. En kuvailisi itseäni ihan kovinkaan herkäksi ihmiseksi, vain ihan muutama tv-sarja ja sitäkin harvempi kirja on saanut minut itkemään niin kovasti kuin tämä kirja.

Akhilleen laulu kertoo tosiaan varmasti meille kaikille tutusta antiikin kreikkalaisen mytologian sankari Akhilleuksesta ja osittain myös Troijan sodasta. Henkeen ja vereen Percy Jackson -kirjasarjan ihailijana tietenkin tämä 'maailma' ja kreikkalainen jumaltarusto olivat itselleni tuttuja ja tiesin myös melko mustavalkoisesti Akhilleen tarinan. Kirjailija Miller on hyödyntänyt kirjassaan aineistona Homeroksen Iliasta ja Odysseiaa. Tästä heräsikin itselläni jo parin vuoden takainen haave lukea joskus nämä Homeroksen teokset. Saa nähdä jos joskus saan nekin kahlattua läpi. (ottaen huomioon syyskuun kirjalistani läpikäynnin :D)

Upeaksi ja koskettavaksi kirjan teki erityisesti se, että juuri tämä suhteellisen tuttu tarina tehtiin suorastaa tragediaksi ja helposti lähestyttäväksi, kauniiksi tarinaksi. Kirjassa kertojana on Patrocles, maanpakoon ajettu prinssi.

Akhilleuksen ja Patrocleen suhde kehittyi hitaasti heidän kasvaessa yhdessä Akhilleuksen isän hovissa tovereista ystäviksi ja ystävistä todellisiksi sielunkumppaneiksi. Kirjan ehdottomasti valoisin ja ihanin kohta on kaksikon viettämät vuodet kentauri Kheironin koulutuksessa ennen Troijan sotaan lähtöä. Kirja kattoi läpi oikeastaan koko kertoja Patrocleen elämän hänen kuvaillessa syntymäänsä aina hänen elämänsä päättymiseen asti.

Kiehtovaa kirjassa oli paitsi aivan upea ja täydellisen oloinen Akhilleus (trust me, hän oli upea jo poikien ollessa 13-vuotiaita), pienet sivujuonet, joita Miller oli lisäillyt. Mm. Akhilleuksen äidin eli nereidi Thetiksen ja Patrocleen muodostama pieni mustasukkaisuuden kolmiodraama ja Troijan sodassa sotasaaliiksi otettu orjatyttö Briseis. Kirjassa sivuhenkilöiksi oli kirjoitettu myös muita Troijan sodasta tuttuja henkilöitä, kuten tietenkin Spartan Helenan mies Menelaos, tämän veli Agamemnon, Odysseus, Troijan prinssi Paris ja Hektor. Lempiaisoitani kirjassa oli juuri se, että vaikka tiesin suurimman osan hahmoista nimeltä, heille oli luotu kirjaa varten ihan oma persoonallisuus, unohtamatta tietenkään mm. Odysseuksen viekkautta.

Overall aivan 5/5 lukukokemus! Upea kirja, upea juoni, aivan mahtavasti kirjoitetut henkilöhahmot! Ja tietenkin aihe juuri sopivan mielenkiintoinen!

~ N